Tällä jokiosuudella on oikeastaan yksi pitempi alue joka jakautuu tulipaikan kohdalla ja siitä ylävirtaan olevaan Kokkonivaan ja alapuolella pienen suvannon jälkeen olevaan Pahtakoskeen.
Kokkoniva soveltuu erinomaisesti perhokalastukseen sen suhteellisen mataluutensa ja kahlattavuutensa ansiosta. Syvin virta kulkee keskellä jokea. Nivan alapäästä löytyy parikin hyvää ottipaikkaa, joista taimenen voi tavoittaa. Toinen on syvempi kohta ihan nivan lopussa, aikalailla keskellä jokea. Toinen löytyy ihan länsirannan tuntumasta olevalta matalan kohdan ja syvemmän rännin välistä. Ainakin matalan veden aikaan hyviä kivenhuopeita ja tasaisempia virran kohtia löytyy koko joen leveydeltä pitkin nivaa. Näistä tavoittaa melkeinpä varmasti harjuksen. Korkealla vedellä kalastus kannattaa keskittää enemmän suurempien kivien ja rantojen läheisyyteen. Myös nivan niska kannattaa käydä kalastamassa.
Tulipaikalta alavirtaan noin 300 metriä pitkän suvannon jälkeen on Pahtakoski, joka on saanut nimensä sen itärannalla olevasta suuresta kivipahdasta. Kosken niska on otollisen näköinen ja siinä on selkeitä ruokailevan kalan asentopaikkoja. Kosken keskiosa on kovavirtaista vettä, tässä kohtaa pitää viehe tai perho saada uimaan ihan pohjan tuntumassa kovimman virran alapuolella. Kosken loppuliuku on myös haravoimisen arvoinen.
Heittokalastajalle Kokkonivan ja Pahtakosken välinen suvanto on helppo ja kannattava kalastaa. Se on keskeltä matalampi ja rannoiltaan syvä, joka kannattaa ottaa huomioon sitä kalastaessa. Etenkin suvannon yläosa heti kokkonivan jälkeen ja alaosa Itärannan puolella ennen pahtakoskea kannattaa heittää tarkasti.
