Kalastajan Savukoski

Tuomo Kilpimaan haastattelu

Tämän Kalastajan Savukoski -projektin vetäjä, Kivelä on pyytänyt haastattelua Tuomo Kilpimaalta, kahdeksankymppisen näkemystä kalakantojen vaihtelusta elämänsä varrelta, omin silmin nähtynä ja koettuna. Kavereittensa kertomana Tuomo on ollut ja on edelleenkin ahkera kala- ja erämies, poikasesta asti.

Harrin kalastuksen Tuomo ja hänen veljensä Aulis aloittivat alle kymmenvuotiaina perhostelemalla ja vilkuilla. Tuomon kertoman mukaan harria oli runsaasti, myös isoa harria verrattuna tämän päivän tilanteeseen. Tuomon käsityksen mukaan pikkuharria eli alamittaista on runsaasti tänä päivänä. Valitettavasti haukikanta on lisääntynyt runsaasti ja sehän on harrin surma se. Haukia esiintyy jopa koskissa. Jostain syystä esim. Savukoskella ei arvosteta haukia, vaikka se on täällä puhtaan veden kala.

Tuomon kotipaikkahan oli Savukosken Viitarannalla. Ylävirtaan lähin naapuri oli 8 km päässä ja alavirtaan kilometrin päässä eli lääniä oli kalastella ja metsästellä jo poikasena. Saalis oli lähinnä harria. Pienehkössä maalaistalossa leipä oli revittävä irti sieltä, mistä parhaiten sen sai.

Tuomon kertoman mukaan Savukoskella opettajana ollessaan oli kesäisin aikaa kalastella. 1960-1970 ja 1980-lukua hän pitää erinomaisina kalastusvuosikymmeninä. Koska ei ollut hyviä kala kylmätiloja esim. 60-luvulla, kalat jaettiin usein ystävien kesken pilaantumisvaaran vuoksi.

Hävettävän ison harrisaaliin hän kertoo saaneensa erään ystävänsä kanssa yhtenä päivänä Juhannuksen aikaan, pelkästään vilkulla, 24 kg perkattuna, kalat jaettiin muillekin. Kalamiehet lähtiessään tiesivät kalan olevan syönnillään omien merkkiensä mukaan. Oli tapahtunut sään muutos "oikeaan suuntaan" ja muutkin "kalamiehen merkit olivat kohdallaan"

Muistelen hänen joskus luetelleen vuosikymmenten takaisia paikkoja missä hän on elämänsä varrella kalastellut. Esimerkiksi : Iso Akanjoki, Pikku Akanjoki, Akansuvanto, Saunaniva, molemmat Pattasnivat, Jurmusuvanto, Jurmuniva, Savukoski, Sarvisaaret ja Miekkakoski. Nämä olivat lähikalastuspaikkoja, päivittäin tavoitettavia. Pitempia reissuja sanoo tehneensä Ylä-Kemijoelle ja miltei kaikille sen sivujoille pienine puroineen vuosikymmenten aikana.

Oman lukunsa ovat Nuortin viisi peräkkäsitä kalareissua vuosina 1960-1965. Reissussa oltiin viikon verran, vene mukana. Alkuaikoina tietä oli vain sotataipaleeseen asti. Kalahan oli tietenkin vain punalihaista, pieniä ei otettu ollenkaan, se oli sääntö. Tuomo sanoo näissä reissuissa olleen tiettyä historian havinaa, puhuttelevaa erämään rauhaa ja salaperäistä tunnelmaa ja koskemattomuutta. Tarkkasilmäinen kulkija voi täällä havaita jossakin tientapaistakin ja leimojakin puissa. Tuomo kertoi "Petsoonayhtiöstä" joka hakkasi Nuortin kairaa vuosisadan vaihteessa 1898-1900. Uitti puut Nuorttijärveen ja vei puut Nivan sahalle Venäjälle. Venäjän vallan aikana Nuortin kautta mentiin myös ratatöihin, Murmannin ratatöihin, samoin savotoihin hevosineen. Tuomo luetteli niiden Saulaisten (Savukoskelaisten) nimiä, jotka ovat olleet 1910-luvulla Venäjällä töissä. Niitä minä en muista koska siitä on jo vuosia.

Siitä lienee jo muutama vuosi, kun Tuomo kertoi Nuortilla käydessään, joskus 60-luvun alkupuolella, löytäneensä Voittikönkään alapuolelta kuusen perseestä kaarevia kimpilautoja usean nipun. Ensin meni sormi suuhun, sitten sytytti: nämä ovat kalatynnyreiden kimpilautoja. Vanhat Saulaiset (Savukoskelaiset) ovat hänelle kertoneet siitä, että usein oli mukana tynnyreiden tekijä , ja kalat suolattiin niihin. Syyskalastuksen aikoihin kalatynnyrit haudattiin hiekkatörmiin tai isompiin maakuoppiin ja haetiin syksyllä porokelien aikaan. Kalat pysyivät maakuopissa viileinä eikä karhutkaan niitä haistaneet. Tosin joskus kuulemma löysi ja söi ja hajotti säilötyt kalat.

Tuomo kertoi minulle: "Olishan tuota ollut mukavaa kalastella ja erästellä tiuhempaankin, mutta kun oli noita lukuisia luottamustehtäviä vuodesta -60 lähtien"

Hän on ollut tietojeni mukaan sekä seurakunnan että kunnan luottamustoimissa 1960-luvun alusta lähtien sekä seurakunnan että kunnanvaltuuston jäsenenä, että puheenjohtajana, samoin kunnanhallituksen puheenjohtajana.

Hänellä on ollut aikainsaatossa lukuisia maakunnallisia tehtäviä sekä valtakunnallisia jäsenyyksiä ja tehtäviä. Omana lukunaan voi mainita liikunnalliset harrastukset ja kilpailut, samoin reserviläistoiminta ja sotaveteraanien auttamistyö.

Tuomo Kilpimaan kirjoittama runo
"Minun Kemijokeni"

Kulkija, pysähdy Äiti-Kemijoen rannalla nöyränä.
Tämä Jokien-Äiti on virrannut siinä tuhansia vuosia.
Se on pelastanut monet Lapin kairan ihmiset nälkäkuolemalta.
Se on auttanut Lapin ihmisiä silloinkin, kun Maa-äiti on meidät hyljännyt.
Kuuntele nöyränä jokien ääntä silloin, kun Äiti-Kemijoki on hyvällä kiirillä.
Silloin se liplattelee iloisesti, kosken kähyissä suhisee käheämpi ääni.
Joskus kuuluu kumiseva jysäys, se on Isä-Kemijoen varoitusääni sille,
joka Äiti-Kemijokea kohtelee kaltoin ja vähättelee.
Tämä on sinun jokesi, ole ylpeä isommusjoestasi ja lähesty häntä kuin morsianta.
Ehkä Jokien-Äiti kattaa sinulle tänään ruhtinaallisen pöydän.

Tänään Kalastajan Savukoski -projekti ojentaa auttavan kätensä sinun joellesi; sinun koskellesi ja sinä saat nauttia ihanista hetkistä ja kireistä siimoista.