Kemijoen lohen muotokuva. Kemijoen lohi tapettiin sukupuuttoon, geenin geeniä ei otettu talteen, ei säilytetty emokalastoa eikä Ruotsin tapaan pidetty kantaa elävänä kalanviljelylaitoksissa. Kaikk´ on kuolheet, kuten Paulaharjun Sompio-teoksessa Polvari-Jaako sanoi entisajan viisaista. Muista lohijoista tiedetään, että yhden joen lohessa saattaa olla pari- kolmekymmentä eri kantaa. Kemijoen lohestakin oli ehkä kymmeniä eri kantoja ja jokeen nousi eri-ikäisiä ja eripainoisia kaloja. Pienimmät olivat yksivuotisia kosseja, mikä ilmeisesti tulee ruotsinsanasta gosse, poikonen. Suurimmat Kemijoen lohet viettivät useita vuosia syönnösreissulla ja palasviat 10–20-kiloisina. Suurimmat saavuttivat yli 30 kilon painon. Tapani Niemi jututtaa tutkimusprofessori Jaakko Erkinaroa, tunnettua lohiprofessoria.
Kuuntele radiojuttu YLE Areenasta:
YLE Lappi: Unelma lohen paluusta osa 10